Viesti ystävälle taannoin

Kun saat joskus lapsen, pidä sylissä. Halaa. Pussaa. Silitä. Hiero. Tee yhdessä. Tykkää.

Vaarallinen ajatus

Kulkee suunnilleen seuraavasti:

Tämä on tällaista. Tästä eteenpäin, kuolemaan asti. (Ad infinitum, ad nauseam).

Maailman/elämän näkeminen jonkin tietyn laisena tekee siitä sellaisen. Se on itsensä toteuttava ennuste. Silti, vain muutos on pysyvää. Ajatuksestani huolimatta koko ajan kaikki muuttuu: minä muutun ja kaikki minun ympärilläni muuttuu. Minun ajatukseni ei tee mistään pysyvää vaikka niin haluaisinkin. Kyseessä on maaginen ajattelu: haluan, että kaikki pysähtyy tähän tilaan. Siitäkin huolimatta, että todellisuus antaa koko ajan todisteita siitä, että näin ei ole.

Provoking thought

Most thought-provoking in our thought-provoking time is that we are still not thinking.

Martin Heidegger

Prinsessoista

Raamatussa luvattiin, että "Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan" (Ensimmäinen Mooseksen Kirja 3:5). Tässä Eritis sicut dii on käännetty vapaasti; yleensä se käännetään englanniksi "You shall be like gods". Perustuuko tähän lupaukseen kaikki sen jälkeen esiintynyt minulle-on-luvattu, maailma-on-minulle-velkaa?

Prinsessalle kaikki on häntä varten, häntä palvellaan. Hän on kaiken keskipiste. Hän on mielestään ansainnut tämän, hänelle on luvattu.

Sanni laulaa, että "Prinsessoja ja astronautteja piti meistä tulla ... Ei löytynyt onnee onnelasta." Kova havainto nuorelta; että on otettava vastuu omasta elämästä, itse, eikä muiden palvelemisen kohteena. Ja, kun Haloo Helsinki! laulaa, että "Maailma on minun, maailma on sinun, Maailma on tehty meitä varten, Jokainen tänne jonkun jäljen jättää", kyse on tästä, ilman minkäänlaista narsismia.

Ensimmäinen viesti kirjalliseen avaruuteen, äärettömään keskusteluun. Autiomaahan. Matkalle, josta ei voi tietää mitään etukäteen. Yhtään jalanjälkeä ei näy, tätäkään polkua ei ole kukaan kulkenut. Eikä ole voinutkaan kulkea. Tässä se ensimmäinen askel otetaan.

Mount Everest on valloitettava. Vain siksi, että se on olemassa. Vain siksi, että se on mahdollista. Onko minun kirjoitettava, vain siksi, että kirjoittaminen on olemassa, vain siksi, että se on mahdollista?

Maurice Blanchot on sanonut tästä jo kaiken sanomisen arvoisen. Ja Gilles Deleuze.